14. tammi, 2015

Vuosi 2015 alkoi surullisesti

Vuosi 2015 alkoi hiljaisesti, kotona. Alkuillasta olin Sacre Coeur´llä, josta olisi näkynyt Eiffel kaikessa juhlavalaistuksessaan. Paikka tuntui kuitenkin rauhattomalta, joten laskeuduttiin metrolle ja jatkettiin vuodenvaihteen odotusta Pont Neuf´illä. Sieltäkin olisi näkynyt Eiffel. Alkuperäisten suunnitelmien rauettua, fiilikset olivat kuitenkin poissa, ja niinpä uuden vuoden toivotukset kuunneltiin Chatelet´n metron portailla, shamppanja avattiin vasta kotona. Bienvenu 2015.

Vuoden alkupäivät olivat työntäyteisiä. Uusia tuotteita teki mieli löytää...

Kun hommat oli hoidettu, ajattelin kierrellä ihanassa kaupungissani. Oli vielä aikaa ennen paluuta Suomeen. Junalla, kävellen, metrolla, kävellen, vähän kahvia, kävelyä, metroa jne... Iltapäivä kului tutun mukavasti. Ja sitten ruokakaupan kautta kotiin.

Seuraavana aamuna teki taas mieli kaupungille. Miksei ? TV oli auki siinä valmistautuessani. Mitä ihmettä ? Mikä uutinen ? Poliisit ? Turvanauhat ? Lisäsin ääntä ja kuuntelin sohvalle istuutuen kauheita uutisia. Pilalehti Charlie Hebdo´n toimitukseen oli hyökätty ! Neljä ihmistä oli ammuttu työnsä ääreen...sanan mukaisesti kynä kädessä. Puhuttiin terroristeista ! Hyvinkin pian oltiin selvillä, kuka oli teon takana. Tarkkaa tietoa joukon suuruudesta ei heti tiedetty. Ajojahti alkoi saman tien ja suuri yleisö oli myös mukana. Vihjeitä riitti. TV seurasi seuraavat 24, 48 tuntia kahdellakin kanavalla, mitä tapahtuu, missä mennään. Ja minä en mennyt mihinkään. Istuin järkyttyneenä sohvan reunalla. Odotin tilanteen selviävän millä hetkellä hyvänsä.

Kaksi päivää istuin kotona ja kävin vain lähikaupassa nälkäni pitimiksi. Terrori laajeni vielä juutalaiskauppaan, jossa panttivankien voimalla yritettiin vapauttaa edellispäivän murhaajia. Onneksi Ranskan poliisin erikoisyksiköt päättivät toimia ja poistivat päiviltä ensin kaksi lehtitaloon hyökännyttä, ja saman tien tekivät rynnäkön kauppaan.

Niin moni menetti henkensä. Kauheaa. Ja miksi ? Koska rikkolliset aienekset siirtyvät äärimmäisyydestä toiseen. Vankilassa värvätään tulevia terroristeja.

Terrori-iskun jälkeen Pariisin keskustassa valvoivat erikoisjoukot. Turvatoimet vietiin maximiinsa. Metroasemilla olisi ehkä pitänyt tuntea itsensä turvalliseksi, mutta kaikkea muuta. Panssariautot ja sotilaat konekivääreineen eivät kuuluneet rakkaaseen Pariisiini. Jokainen väijyi jokaista vastaantulevaa. Mitähän tuollakin mahtaa laukussa olla ? Mistähän tuo tulee ja mitä aikoo ?

Muistin ajan, jolloin 80-luvulla tultiin Etelä-Ranskasta Pariisiin, ja jokaisen tavaratalon ovilla sotilaat/poliisit tarkastivat kaikkien laukut. Elettiin terrorin esiaikaa.

Silloin tapahtuneet olivat vain ikäviä sattumia. Nyt tämä terrori on pelottavan järjestelmällistä, ja takana on iso raha. Oli sangen mielenkiintoista seurata dokumentteja, joissa valotettiin toisaalta erikoisjoukkojen koulutusta, toisaalta selvitettiin, kuinka rikollisista koulutetaan terroristeja. Ja miten nämä rikolliset soluttautuvat normikansalaisten joukkoon, asumaan Nizzaan ja muualle, täyttäen asuntonsa räjähteillä ja aseilla. Huh.

No, kun nämä terroristit on poistettu päiviltä, maailma on taas hetken turvallisempi paikka. Elämä jatkuu. Ja se sattuu, jos on sattuakseen. Ei näitä voi alkaa surra.

Odotan kovasti kevään ensimmäisiä retkiä Eiffel-tornin puistoon eväiden kanssa, ja retkiä ihaniin puutarhoihin. Mikään ei vedä vertoja ilmaiskonserteille Louvren pihalla ja lähipuistossa. Seine tietää paljon. Kevät tulee, ja kesä, kuumaakin kuumemmat junat ja aurinko !

Vive la France !